24.1.2014

Pitkät jäähyväiset

Ilmassa alkaa olla ripaus haikeutta, kun kaikkialla puretaan ja pakataan telttoja sekä muita tavaroita säilytystä varten. Etelämantereen turistikausi alkaa olla päätöksessään, ja koska minä ja Daniel ollaan viimeiset asiakkaat jäällä eikä uusia enää tule, ei missään pyöri ihmisiä kameroineen, kukaan ei säädä varusteitaan eikä ilmassa ole samanlaista innostunutta sähinää kuin ennen vaellukselle lähtöä. Luonnollista tietysti. Pitkän matkan vaeltaneiden lisäksi täällä on ollut erilaisia ryhmiä: jotkut kävivät lentämällä etelänavalla, ja toiset kävivät katsomassa kuningaspingviinejä rannikolla. Joulukuussa oli iso ryhmä ihmisiä, jotka juoksivat Etelämantereen maratonin. Sen lisäksi useampi ryhmä kävi kiipeämässä mantereen korkeimman vuoren, mt. Vinstonin ja yksi ryhmä hiihti ns. "Viimeisen asteen", 89-leveyspiiriltä navalle.

Voimat alkavat pikkuhiljaa palailla kehoon, kun kolme kertaa päivässä syödään energiapitoista ruokaa ja muu aika on toistaiseksi tullut horrosteltua makuupussin syövereissä. Tänään tuli 8 viikkoa täyteen Etelämantereella, eli sen verran on nyt tullut nukuttua teltassa ja makuupussissa. Hyvin tähän on tottunut, tuntuu melkein normielämältä nykyään :-). Mutta en pistä vastaankaan ensi viikolla odottavaa hotellin sänkyä! Varmaa on vain, että tätä paikkaa ja reissua tulee jossain vaiheessa kova ikävä, niin hienoja paikkoja ja ihmisiä olen saanut nähdä ja tavata. Ja siinä ehkä koko reissun pointti, navalle pääsy oli vain kruunu tälle kaikelle.

Summary: it starts to be a bit sad feelings, as everything is teared down and packed away, as season at Antarctica is about to end. Me and Daniel are last customers around, and there are no more other tourists with their cameras or enthuastic discussions here and there.

Several different groups and activities have passed through Antarctic season. Personally I have been here 8 weeks today, and I have get used to sleeping in my sleeping bag. But I have nothing against hotel bed waiting for me next week! Only thing that is sure is that at some point I'm going to miss this magnificient place and people I have met. Reaching South Pole is just a crown to this all.