Epilogue

"At the beginning they were six. They walked in an endless desert. They walked and walked, and pain and humility were shown from their faces. Suddenly, on one day they heard a Voice. Voice asked: --Who are you? --We are we, we six, answered those six frightened. Voice decided to put the men on a test. --OK, it said, I have a price for one of you. It belongs to a man, who really earns it. After saying that Voice disappeared.

A price! Imaginations of waited fulfillment were running through their minds. -- A bucket full of champagne!, dreamed the first. -- A real hydroplane!, fancied the second. -- A share majority for a bank!, sighted the third. -- A harem!, feasted, the fourth. -- A magic stick, that gives you three wishes!, craved the fifth. -- A railway carriage filled with Keratin hair water!, said the sixth.

But now they were confused. -- Of course the price will be given to the one, who is the best of us, they thought, and I am only a ragamuffin like this. Their minds were blurred by greediness and incoming envy sealed the decision. -- I have to be something bigger and better than the others, I have to do something about it! So all of them slided to their own ways by using weak excuses.

In the darkness of the night there was a movement. -- Stop, who is coming? Shouted Voice. -- It is me, Juri Gagarin, first man at the space!, answered the first and came forward. -- It is me, Jacques Costeau, the tamer of Moby Dick!, hurried the second and came forward. -- It is me, Erwin Rommel, the fox of the desert! Shouted the third and came forward. -- It is me, Artturi Iivari Virtanen, the inventor of AIV forage!, twittered the fourth and came forward. -- It is me, the dog of Baskerville, the most famous character of world!, howled the fift and came forward. -- Dont' you know me, the great patron, the famous composer Kaj Chydenius!, demanded the sixth and came forward. -- Give me my price!, they all shouted simultaneously. The desert was filled by silence. -- You Pharisee, look at yourselves!, Voice thundered and disappeared to the emptiness.

There they stood those six and fearfully they turned to look the others and themselves. Deeply ashamed they undressed their disguises and started a new walk. They walked and walked because they knew that after this endless desert there must be a small fountain surrounded with date palms. And at the fountain there would be someone waiting for them. They walked and walked, and pain and humility were shown from their faces."

Epilogi

"Alussa heitä oli kuusi. He vaelsivat rannattomassa autiomaassa. He vaelsivat ja vaelsivat ja heidän kasvoiltaan kuvastui taakka ja nöyryys. Äkkiä eräänä päivänä nuo kuusi kuulivat äänen. Ääni kysyi -- Keitä te olette? -- Me olemme kuusi, vastasivat nuo kuusi pelokkaina. Ääni päätti panna miehet kokeeseen. -- Hyvä on, se sanoi, minulla on palkinto yhdelle teistä. Palkinto kuuluu sille, joka sen ansaitsee! Näin sanoen Ääni katosi tyhjyyteen.

Palkinto! Haavekuvat pitkään odotetusta täyttymyksestä vilistivät noiden kuuden silmissä. -- Ammeellinen shampanjaa!, haaveili ensimmäinen. -- Oikea vesitaso!, uneksi toinen. -- HOP:n osake.enemmistö!, huokaili kolmas, --Haaremi!, herkutteli neljäs. -- Taikasauva, jolla voi toivoa kolme toivomusta!, ahnehti viides. -- Junavaunullinen Keratin-hiusvettä!, kihelmöi kuudes.

Mutta samassa nuo kuusi hämmentyivät. -- Palkinnon saa tietenkin se, joka on meistä paras, ne pohtivat, ja minä olen vain tällainen ryysyläinen. Ahneus sokaisi miesten silmät, ja hiipivä kateus sinetöi päätöksen: -- Minun on oltava jotain suurempaa ja hienompaa kuin nuo muut. on ryhdyttävä toimiin! Niin livahtivat nuo kuusi yksi toisensa perään hienovaraisesti ja hataria tekosyitä käyttäen kukin omille teilleen.

Yöllä pimeydessä liikkui. -- Seis,kuka tulee? huusi Ääni. -- Se olen minä, Juri Gagarin, ensimmäinen ihminen avaruudessa!, vastasi ensimmäinen ja astui esiin. -- Se olen minä, Jacgues Costeau, Moby Dickin kesyttäjä!, kiirehti toinen ja astui esiin. -- Se olen minä, Erwin Rommel, erämaan kettu!, karjaisi kolmas ja astui esiin. -- Se olen minä, Artturi Iivari Virtanen, AIV-rehun isä, kimitti neljäs ja astui esiin. -- Se olen minä Baskervillen koira, maailman kuuluisin roolihenkilö!, ulvoi viides ja astui esiin. -- Etkö tunne minua, suurta mesenaattia, säveltäjämestari Kaj Chydeniusta!, tivasi kuudes ja astui esiin. --Anna minulle palkintoni!, huusivat kaikki kuusi yhteen ääneen. Autiomaan täytti hiljaisuus. -- Te farisealaiset, katsokaa itseänne!, jylisi ääni ja katosi tyhjyyteen.

Siinä he seisoivat, nuo kuusi, ja kääntyivät arasti katsomaan toisiaan ja itseään. Syvästi häpeissään he riisuvat valepukunsa ja tekopartansa ja alkoivat uuden vaelluksen. Nuo kuusi vaelsivat ja vaelsivat, sillä he tiesivät, että rannattoman autiomaan takana täytyi olla pieni taatelipalmujen reunustama lähde ja lähteen rannalla joku, joka odottaa. He vaelsivat ja vaelsivat ja heidän kasvoiltaan kuvastui taakka ja nöyryys."

Tarina levyn kannesta "Lapinlahden Linnut: Ei oikotietä sankaruuteen"

Rupisia riimejä, karmeita tarinoita

Vihdoin kotona, pulkkaa ja muita varusteita myöden. Lentomatkailu sujui tällä kertaa yllättävän hyvin ja rakentavassa hengessä. Alkaa olla aika laittaa pillit lopullisesti pussiin tämän blogin osalta. Explorersweb on pyytänyt vielä reissunjälkeistä haastattelua, lisään sen tuonne linkkeihin jahka he julkaisevat sen. Epilogissa olevan tutun tarinan myötä, se oli siinä. Kiitos vielä kerran kaikille!

Summary: Finally home. Sledge and other equipment all reached home, so my expedition is over in every way. This will be my last update. Explorersweb asked me to provide final interview. Once they publish it, I'll add link to my page. Together with my epilogue, I'd once again like to thank all the followers!

Mr. Lavoratory meets Samuel L. Jackson

Lennolla Puntas Santiagoon tapasin miehen, joka näytti niin Samuel L. Jacksonilta, että oli pakko kysyä josko häneltä löytyisi sellainen "Bad m*****f****r"-lompakko. Ei ollut. Sitäpaitsi paitansa kertoi hänen juosseen viime vuonna 48 maratonia. Veikkaan että Samuel ei niitä juokse.

Itseni nimesin mr. Lavoratoryksi lähinnä sen vuoksi, että vaikka valitsisin paikan ikkunan vierestä, niin veikkaan löytäväni itseni koneen vessojen vierestä tällä pitkällä lennolla Eurooppaan. Zen, anna minulle voimaa, rauhoittavat knaabut on näemmä aivan finaalissa!

Summary: there was a man in our flight from Punta to Santiago that looked more Samuel L. Jackson than Samuel himself. I had to ask him whether he has one of those wallets saying "bad m****f****r", but he didn't. On the other hand his jacket revealed he had run 48 marathons last year, I bet Samuel won't do them.

I named myself as mr. Lavoratory, as I'm pretty sure no matter which place I choose for this long flight to Europe, I'll be next to lavoratories. No matter if it is window, middle or aisle. So help me Zen, as I have ran out of all calming pills long time ago!

Kotimatka = paras matka

Aika monta yli kuukauden kestävää reissua on tullut tehtyä ulkomaille, joko ihan reppureissuja, työkeikkoja tai sitten näitä vaellusmatkoja. Ja kyllä joka kerralla, vaikka itse reissu olisi ollut miten hieno tahansa, on kotimatka se paras matka. Tämä kerta ei todellakaan tee poikkeusta, lähdin kotoa 14.11 eli reilut kaksi ja puoli kuukautta olen nyt matkaillut. Eli hienoa tulla Suomeen, ainoa tuska tässä välissä on nämä lennot, joihin en varmaan ikinä sopeudu. Tai sopeudun ehkä siinä vaiheessa kun on varaa lentää business-luokassa. Se päivä ei ole näköpiirissä.

Olen ollut Puntassa yhteensä 3 viikkoa, ja yhtä yötä lukuunottamatta näiden ystävällisten rouvien Ilaia-nimisessä hotellissa. He ovat ottaneet minut kuin omaksi pojakseen muuta henkilökuntaa myöden, tänään on siis halailtu ja kyynelehditty paljon jäähyväisiksi. Kolmelta yöllä on herätys ja 3.45 minä ja noin 80 kiloa romua alamme matkan kohti Suomea.

Summary: I have done a lot of trips abroad that have lasted more than one month, either backpacking, for work or expeditions. And every time the best part of the trip is the one that takes you home, no matter how great your trip was. This time is no exception either. Only thing I hate about it are long fly legs. As a tall guy I just hate to be in those too small flying objects.

I have been in Punta 3 weeks alltogether, and almost all nights in this pleasent and warmly run hotel called Ilaia, which I can recommend to any forthcoming expeditions as a place to stay. The whole stuff has treated me as their family members, so today was filled with emotional goodbyes. I have my wakeup call 3 AM and 3.45 I'll start my long trip towards the best country in the world, Finland!