Piinaviikko

Sijainti/Location: 86.34.35 S 82.24.62 W
Tanaan/Today: 26,6 km
Aika/Time: 7 h 55 min
Korkeus/Elevation: 1876 m
Yhteensa/Total: 745 km
Lampotila/Temperature: -15 C
Tuuli/Wind: 4-7 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Tänään alkoi henkilökohtainen piinaviikkoni, vaikkei nyt ole Pääsiäinen enkä tietääkseni ole Jeesus. Tosin joskus muutaman ohramaljan jälkeen saatan luulla pystyväni ihmetekoihin, mutta sama luulo vaivaa käsittääkseni ja silminnäkijähavaintojen perusteella suurinta osaa muustakin kansasta.

Syy piinaviikkoon on tänään alkanut laaja sastrugi-alue, jonka piti alkaa vasta 40 km:n päästä mutta se alkoikin vitsikkäästi jo tänään. Ja se, että se alkoi etuajassa ei taatusti tarkoita että se loppuu etuajassa. Tätä riemua kestää etukäteistietojen mukaan noin kohtaan 87.50, jonne toivon saapuvani sunnuntaina. Ai mikä siinä on niin kamalaa? Maasto on karseaa ja katkeamatonta möykkyä, kuoppaa ja knööliä. Saa olla varovainen ettei sukset katkea tai ahkio halkea, niinkuin Geoffilla. Hänen ahkionsa oli jo täysin halki, tosin leijailussa tuo keksintö saa hieman rajumpaa kyytiä. Varmuustoimenpiteenä pidän kaikki bensapullot jatkuvasti täynnä, sillä ne kestävät paremmin tuota rytyytystä kuin varsinaiset kanisterit.

Päivän kuvassa kommunikaatiovälineet, joilla tätä blogia päivitetään: satelliittipuhelin, sen wifi-hotspot sekä iPod Touch.

Summary: Today started the toughest part of the expedition: I arrived to large sastrugi-area, which is expected to last until 87.50. I hope to arrive there by Sunday. After that I'll start to think about last part of the trip. To be on the safe side, I keep all MSR-bottles filled all the time as they are better taking hit than normal canisters. Today's picture shows my communication devices: satellitephone, wifi-hotspot for it and iPod Touch.

Snuhe Byktiläinen

Sijainti/Location: 86.20.08 S 82.18.53 W
Tanaan/Today: 27 km
Aika/Time: 7 h 50 min
Korkeus/Elevation: 1737 m
Yhteensa/Total: 719 km
Lampotila/Temperature: -12 C
Tuuli/Wind: 4-7 m/s SE
Saa/Weather: aurinkoinen/sunny

Sain tänään vihdoin valmiiksi Sinuhen, joka on kyllä parhaita lukemiani kirjoja. Otsikko viittaa lukion äidinkielenopettajaamme, jolla oli tapana nielaista vokaaleja. Lisäksi hän puhui usein kyseisestä kirjasta, joten opimme tuntemaan sen otsikon esittämällä tavalla.

Pake, kuten opettajamme tunnettiin, oli todellinen vanhan liiton mies, jolla oli aina (sama) puku päällä eikä todellakaan ongelmia auktoriteetin kanssa, hänen nenilleen eivät oppilaat hyppineet. Lukion alussa saimme oman kotiluokan ja "joku" pojista keksi että huoneen ilme kaipaa ehostusta. Ja tietenkin ensimmäinen mieleen tullut asia oli, että laitetaan huoneen takaseinä täyteen aikuisviihdelehdistä tuttuja kuvia. Tuumasta toimeen ja pian luokan seinä oli täynnä jos jonkinlaista pyllistelijää. Tämä oli kaikista kovin hauskaa kunnes Pake tuli visiitille luokkaan. Siinä ei keritty kissaa sanomaan kun paljas pinta sai väistyä betoniseinän tieltä!

Tänään oli normihiihtopäivä ja keli täällä. Korkeus alkaa tuntua sillä tavalla, että happea joutuu imemään selvästi tavallista hanakammin. Lisäksi tuulen pääsuunta näyttää toistaiseksi muuttuneen tulemaan idästä päin.

Summary: it was normal skiing day and weather here. Wind seems to have changed its' main direction and it is coming from east side at the moment. Also elevation seems to effect breathing, I have to do a lot more work with it.

On tää vaan kovaa leikkiä!

Sijainti/Location: 86.05.61 S 82.08.51 W
Tanaan/Today: 27,2 km
Aika/Time: 7 h 50 min
Korkeus/Elevation: 1718 m
Yhteensa/Total: 692 km
Lampotila/Temperature: -12 C
Tuuli/Wind: 2-4 m/s SE
Saa/Weather: pilvinen/cloudy

Näin sanois mulle Virtasen Sepe jos olis nyt täällä, Huippuvuorten ja monen kotimaan reissun vaelluskaveri. Aamulla oli jotenkin masentuneet fiilikset: näin koko yön jotain painajaisia, teltta oli kylmä koska aurinko oli pilven takana ja muutenkaan ei olis vähempää voinu hiihtäminen kiinnostaa. Mutta ulos on vaan mentävä ja hiihdettävä jos haluaa perille, oli fiilis mikä tahansa. Näkyvyys lumenpintaan oli nollassa koko päivän, mutta jotenkin se homma vaan natsasi ja tuli tähän saakka pisin päivä!

Kaiken suhteellisuudesta muistui tänään hiihdellessä mieleen intin aikainen hengissäpysymisharjoitus, joka pidettiin syyskuun lopussa. 3 päivää kuljettiin ja ruokaa sai nimeksi ja sen mitä itse metsästä keräsi. Mitään makuupusseja ei ollut vaan yksi sadeviitta, josta sai tehdä laavun. Harjoituksen ensimmäisenä yönä tihutti vettä ja muistan kuinka kirosin taas kaiken mahdollisen siinä märässä ja kylmässä maassa hytissessäni, tuskin tuli nukuttua. Säälin itseäni ja olin täysin varma, että kellään ei voi asiat olla huonommin kun mulla. Seuraavan aamun ensimmäisellä rastilla kouluttaja katteli porukan naamoja, jotka oli kuin norsun hanurit ja sanoi, että "te kai luulette että teillä on asiat surkeasti?". No voi helvetti, saarna tästä vielä puuttuikin. "Siellä on pojat matkustajalaiva uponnut merellä, 800 ihmistä hukkunut ja viimeisiä eloonjääneitä ongitaan merestä, että ei teillä sentään asiat huonosti ole!". Estonia-laiva oli uponnut sinä yönä. Ja tuolla oli kyllä vaikutusta, loppureissu meni hieman erilaisella asenteella.

Kaikki on niin suhteellista: jos luulee olevansa kovilla niin aina läytyy joku joka on vielä kovemmilla. Tai jos luulee tehneensä kovan suorituksen niin joku lyö pöytään vielä paremman. Sen vuoksi en niin kovin jaksa noteerata tällä mäellä tapahtuvia ennätysyrityksiä: kohta tänne joku kävelee käsillään, ajaa yksipyöräisellä tai joku vauva konttaa perille. Niin se vaan menee. Vaikka Lewisille nostan silti hattua. Kun muistelen millainen silkkipylly itse olin 16-vanhana, niin tuskin olisin ollu täällä hiihtelemässä.

Summary: this wasn't my best morning: I felt deeply depressed. Weather was cloudy so tent was freezing cold when I woke up. I had bad nightmares through whole night and in general did not feel like skiing today. But one has to go out no matter what the feeling is, if would like to reach the goal. And surprisingly this was my best day so far, even if I did not see anything about snow surface .