Mistä pohjat tälle retkelle?
Ehkä vuodesta 1992, jolloin olin kaverini Juuson kanssa Interraililla. Paluumatkalla sovittiin, että ennenkuin täytämme 35 vuotta kumpikin on käynyt kaikilla 7:llä mantereella. Voi olla, että edellämainitussa on annos reissuromantiikkaa ja ripaus lapinlisää, mutta jokatapauksessa projekti on kummallakin myöhässä. Viimeksi kun juteltiin Juusolla oli 4 mannerta kasassa ja allekirjoittaneella 5. Henkilökohtaiset puutteeni ovat Etelä-Amerikka ja Etelämanner, jotka olisi nyt mahdollisuus kuitata.
Sittemmin on tullut tehtyä kaikenlaista ja pyörittyä vähän siellä sun täällä. 1994 vietin vuoden tornihoidossa Utin silloisessa laskuvarjojääkärikoulussa, joka jo nykyään kulkee eri nimellä. Sain, mitä en tiennyt tilanneeni, mutta käteen jäi paljon kavereita ja kipinä ulkoiluun. Nimittäin suurimman osan inttiajasta tuo etukäteen päällesoviteltu ninja-asu pysyi kaapissa ja harjoitukset olivat pääasiassa raakaa kävelyä tai hiihtoa ympäri kymenlaakson risukkoisia metsiä. Tuolloin vannoin monesti, että jahka kasvan isoksi niin muutan kaikki Uttia ympäröivät maat Citymarketin parkkipaikaksi, ettei kenenkään tarvitse enää olla jatkuvasti turvallaan hiihtokärkikumppareineen. Sittemmin asenteet ovat lientyneet ja kontakti Citymarkettiinkin kutistui kesätyöksi paikallisen marketin kassanhoitajana. Se siitä uhosta.
Vuonna 2005 osallistuin Mäkelän Petrin vetämässä porukassa vajaan kuukauden hiihtoon Huippuvuorilla. Kotimatkalla en ehtinyt suunnilleen kotikynnyksen yli astua kun jo Eero soitti ja kyseli Grönlannin ylitykseen aikovaan ryhmään seuraavaksi vuodeksi ja pakkohan se oli sanoa kyllä. 2006 hiihdimme siis Grönlannin idästä länteen kahdestaan Eeron kanssa.
Ajatus yksinhiihdosta sai kipinän kesällä 2010, kun teimme Vaartimon Tonin kanssa pitkän leijahiihtoretken etelä-Grönlannin Narsaqista pohjois-Grönlannin Qaanaaqiin. Säät eivät suosineet ja jouduimme olemaan pitkiä aikoja paikallamme teltassa (retken alkuvaiheessa satoi mm. 11 päivää vettä lähes yhtäsoittoa). Odottaminen on toki leijareissun hengen mukaista, mutta välillä todella tappavaa. Toni totesikin jossain vaiheessa, että "Rune sentään teki tätä 90 päivää yksin". Rune Gjeldnes on Norjan ellei jopa maailman tunnetuimpia pitkien vaelluksien tekijöitä, ja hän leijahiihti yksin Etelämantereen rannalta rannalle vuonna 2006. Tonin heitosta käynnistyi ajatusprosessi joka on nyt toteutumassa: miltä tuntuisi olla yksin keskellä ei mitään, omien taitojen varassa.
Tavoitteena on siis hiihtää Etelämantereen rannalta, paikasta nimeltä Hercules Inlet aina Etelänavalle saakka, matkan ollessa noin 1100 km. Ruokaa ja polttoainetta on mukana 55 päivän ajaksi.
Lähden Suomesta 14.11 kohti Chilen Punta Arenasta. Sieltä aikataulun mukainen lento Etelämantereelle on 23.11, jossa vietetään pari päivää perusleirissä. Varsinainen vaellus alkaa siis aikaisintaan 25.11, mutta näissä paikoissa aikataulut venyy ja paukkuu. Katsotaan miten käy, lähes kaikkeen on varauduttu tai ainakin pyritty varautumaan.
Summary:
How did I get to this point? Maybe it all started from our Interrail with my friend Juuso on summer 1992. After this trip we agreed both would visit all continents before we turn into 35. This has not happened yet, but I'm now close to complete the target.
One of most important things was doing my military service in parachute ranger school of Finland 1994. I was not big fan of it, but it gave me many friends and good skills about surviving outdoors.
2005 and 2006 I took part to month-long expeditions in Svalbard and Greenland, and 2010 we kite-skied from Narsaq to Qaanaaq with Toni Vaartimo. Within this last expedition we had many "no-wind" or "no weather" periods that lasted for days. During one this waiting periods which were nerve-racking, Toni said "But Rune did all this waiting alone". He referred to Rune Gjeldnes who kite-skied Antarctica cost-to-cost 2006 alone. This was the first the first time I started to think whether I could complete south pole expedition alone.
So: my target is to ski from Hercules Inlet to south pole, 1100km. I have reserved food and white-gas for 55 days.
My flight to Punta Arenas is 14.11 and scheduled flight to Antarctica 23.11, where I'll spend few days in Union Glacier basecamp. Start of skiing will then occur earliest 25.11, but let's see. These things are highly coupled with current weather, so delays are likely happen. But I have prepared myself for that, too.
Ehkä vuodesta 1992, jolloin olin kaverini Juuson kanssa Interraililla. Paluumatkalla sovittiin, että ennenkuin täytämme 35 vuotta kumpikin on käynyt kaikilla 7:llä mantereella. Voi olla, että edellämainitussa on annos reissuromantiikkaa ja ripaus lapinlisää, mutta jokatapauksessa projekti on kummallakin myöhässä. Viimeksi kun juteltiin Juusolla oli 4 mannerta kasassa ja allekirjoittaneella 5. Henkilökohtaiset puutteeni ovat Etelä-Amerikka ja Etelämanner, jotka olisi nyt mahdollisuus kuitata.
Sittemmin on tullut tehtyä kaikenlaista ja pyörittyä vähän siellä sun täällä. 1994 vietin vuoden tornihoidossa Utin silloisessa laskuvarjojääkärikoulussa, joka jo nykyään kulkee eri nimellä. Sain, mitä en tiennyt tilanneeni, mutta käteen jäi paljon kavereita ja kipinä ulkoiluun. Nimittäin suurimman osan inttiajasta tuo etukäteen päällesoviteltu ninja-asu pysyi kaapissa ja harjoitukset olivat pääasiassa raakaa kävelyä tai hiihtoa ympäri kymenlaakson risukkoisia metsiä. Tuolloin vannoin monesti, että jahka kasvan isoksi niin muutan kaikki Uttia ympäröivät maat Citymarketin parkkipaikaksi, ettei kenenkään tarvitse enää olla jatkuvasti turvallaan hiihtokärkikumppareineen. Sittemmin asenteet ovat lientyneet ja kontakti Citymarkettiinkin kutistui kesätyöksi paikallisen marketin kassanhoitajana. Se siitä uhosta.
Vuonna 2005 osallistuin Mäkelän Petrin vetämässä porukassa vajaan kuukauden hiihtoon Huippuvuorilla. Kotimatkalla en ehtinyt suunnilleen kotikynnyksen yli astua kun jo Eero soitti ja kyseli Grönlannin ylitykseen aikovaan ryhmään seuraavaksi vuodeksi ja pakkohan se oli sanoa kyllä. 2006 hiihdimme siis Grönlannin idästä länteen kahdestaan Eeron kanssa.
Ajatus yksinhiihdosta sai kipinän kesällä 2010, kun teimme Vaartimon Tonin kanssa pitkän leijahiihtoretken etelä-Grönlannin Narsaqista pohjois-Grönlannin Qaanaaqiin. Säät eivät suosineet ja jouduimme olemaan pitkiä aikoja paikallamme teltassa (retken alkuvaiheessa satoi mm. 11 päivää vettä lähes yhtäsoittoa). Odottaminen on toki leijareissun hengen mukaista, mutta välillä todella tappavaa. Toni totesikin jossain vaiheessa, että "Rune sentään teki tätä 90 päivää yksin". Rune Gjeldnes on Norjan ellei jopa maailman tunnetuimpia pitkien vaelluksien tekijöitä, ja hän leijahiihti yksin Etelämantereen rannalta rannalle vuonna 2006. Tonin heitosta käynnistyi ajatusprosessi joka on nyt toteutumassa: miltä tuntuisi olla yksin keskellä ei mitään, omien taitojen varassa.
Tavoitteena on siis hiihtää Etelämantereen rannalta, paikasta nimeltä Hercules Inlet aina Etelänavalle saakka, matkan ollessa noin 1100 km. Ruokaa ja polttoainetta on mukana 55 päivän ajaksi.
Lähden Suomesta 14.11 kohti Chilen Punta Arenasta. Sieltä aikataulun mukainen lento Etelämantereelle on 23.11, jossa vietetään pari päivää perusleirissä. Varsinainen vaellus alkaa siis aikaisintaan 25.11, mutta näissä paikoissa aikataulut venyy ja paukkuu. Katsotaan miten käy, lähes kaikkeen on varauduttu tai ainakin pyritty varautumaan.
Summary:
How did I get to this point? Maybe it all started from our Interrail with my friend Juuso on summer 1992. After this trip we agreed both would visit all continents before we turn into 35. This has not happened yet, but I'm now close to complete the target.
One of most important things was doing my military service in parachute ranger school of Finland 1994. I was not big fan of it, but it gave me many friends and good skills about surviving outdoors.
2005 and 2006 I took part to month-long expeditions in Svalbard and Greenland, and 2010 we kite-skied from Narsaq to Qaanaaq with Toni Vaartimo. Within this last expedition we had many "no-wind" or "no weather" periods that lasted for days. During one this waiting periods which were nerve-racking, Toni said "But Rune did all this waiting alone". He referred to Rune Gjeldnes who kite-skied Antarctica cost-to-cost 2006 alone. This was the first the first time I started to think whether I could complete south pole expedition alone.
So: my target is to ski from Hercules Inlet to south pole, 1100km. I have reserved food and white-gas for 55 days.
My flight to Punta Arenas is 14.11 and scheduled flight to Antarctica 23.11, where I'll spend few days in Union Glacier basecamp. Start of skiing will then occur earliest 25.11, but let's see. These things are highly coupled with current weather, so delays are likely happen. But I have prepared myself for that, too.