Tanaan/Today: 27,2 km
Aika/Time: 7 h 50 min
Korkeus/Elevation: 1718 m
Yhteensa/Total: 692 km
Lampotila/Temperature: -12 C
Tuuli/Wind: 2-4 m/s SE
Saa/Weather: pilvinen/cloudy
Näin sanois mulle Virtasen Sepe jos olis nyt täällä, Huippuvuorten ja monen kotimaan reissun vaelluskaveri. Aamulla oli jotenkin masentuneet fiilikset: näin koko yön jotain painajaisia, teltta oli kylmä koska aurinko oli pilven takana ja muutenkaan ei olis vähempää voinu hiihtäminen kiinnostaa. Mutta ulos on vaan mentävä ja hiihdettävä jos haluaa perille, oli fiilis mikä tahansa. Näkyvyys lumenpintaan oli nollassa koko päivän, mutta jotenkin se homma vaan natsasi ja tuli tähän saakka pisin päivä!
Kaiken suhteellisuudesta muistui tänään hiihdellessä mieleen intin aikainen hengissäpysymisharjoitus, joka pidettiin syyskuun lopussa. 3 päivää kuljettiin ja ruokaa sai nimeksi ja sen mitä itse metsästä keräsi. Mitään makuupusseja ei ollut vaan yksi sadeviitta, josta sai tehdä laavun. Harjoituksen ensimmäisenä yönä tihutti vettä ja muistan kuinka kirosin taas kaiken mahdollisen siinä märässä ja kylmässä maassa hytissessäni, tuskin tuli nukuttua. Säälin itseäni ja olin täysin varma, että kellään ei voi asiat olla huonommin kun mulla. Seuraavan aamun ensimmäisellä rastilla kouluttaja katteli porukan naamoja, jotka oli kuin norsun hanurit ja sanoi, että "te kai luulette että teillä on asiat surkeasti?". No voi helvetti, saarna tästä vielä puuttuikin. "Siellä on pojat matkustajalaiva uponnut merellä, 800 ihmistä hukkunut ja viimeisiä eloonjääneitä ongitaan merestä, että ei teillä sentään asiat huonosti ole!". Estonia-laiva oli uponnut sinä yönä. Ja tuolla oli kyllä vaikutusta, loppureissu meni hieman erilaisella asenteella.
Kaikki on niin suhteellista: jos luulee olevansa kovilla niin aina läytyy joku joka on vielä kovemmilla. Tai jos luulee tehneensä kovan suorituksen niin joku lyö pöytään vielä paremman. Sen vuoksi en niin kovin jaksa noteerata tällä mäellä tapahtuvia ennätysyrityksiä: kohta tänne joku kävelee käsillään, ajaa yksipyöräisellä tai joku vauva konttaa perille. Niin se vaan menee. Vaikka Lewisille nostan silti hattua. Kun muistelen millainen silkkipylly itse olin 16-vanhana, niin tuskin olisin ollu täällä hiihtelemässä.
Summary: this wasn't my best morning: I felt deeply depressed. Weather was cloudy so tent was freezing cold when I woke up. I had bad nightmares through whole night and in general did not feel like skiing today. But one has to go out no matter what the feeling is, if would like to reach the goal. And surprisingly this was my best day so far, even if I did not see anything about snow surface .