Mutta jos palataan ajassa taaksepäin viimeiseen hiihtoaamuun, se alkoi täydellisessä auringonpaisteessa ja vienossa tuulessa. Ensimmäisen vedon jälkeen huomasin kaksi asiaa: idästä on tulossa taas joku tympeä pilvilautta ja GPS:n kompassi, josta olen ottanut suunnan koko reissun ajan magneettisen deklinaation tähden, pyörii aivan hulluna. Yhden vedon aikana suuntakorjaus oli 35 astetta kun se yleensä suunnistusvirheen seurauksena on muutama aste. Olin aivan hämilläni, ja tätä pyörimistä jatkui koko päivän. Löysin kuitenkin sompailemalla sen polun alkuun, josta napa-asemalle saa mennä ja pääsin perille. Daniel oli tullut fillarinsa kanssa edellisenä päivänä, ja yhytin siis hänet telttoineen paikalta. Kumpikin kuvasi perilletuloa hieman hämmentäväksi tapahtumaksi: ei suurta juhlaa siihen hetkeen vaan lähinnä toteamus, että tässäkö tämä nyt sitten oli?
Jo heti kuudelta meillä oli siis asemakierros. Todella massiivinen rakennus, ja urheiluhallista lähtien kaikki on viimeisen päälle. Kirjaston upottaville sohville olisi mielellään jäänyt uinumaan. Muistatteko Uuno-leffan, jossa Sörssellsönin hermoradat menevät ristiin siten, että silloin kun on selvänä, näyttää olevan kännissä ja toisinpäin? Meille kävi jotain samanlaista: kun pääsi sisälle lämpimään, oli yhtäkkiä kuin olisi ollut humalassa ja kun palasi taas ulos, niin selvisi. En meinannut saada aseman kaupassa sanottua asioitani, niin tukeva oli "humalani". Samalla toki tajusin, miten äärettömän puhki olin, vaikka kuvittelin olevani voimissani.
Kun kierros oli tehty niin jo pian tuli Twin Otter meitä hakemaan, 22.40. Paluumatka tänne Union Glacierille kesti yhden välitankkauksen kautta melkein 6 tuntia, ja oli mulle kamalaa. En ollut kerinnyt syödä kunnolla ja palelin, vaikka päälläni oli untuvatakki, untuvaliivi, kuoritakki ja fleecetakki. Perillä saimme kuitenkin heti ruokaa ja olo parani huomattavasti. Lisäksi pääsimme suihkuun, joka 2 kk:n lumipesujen jälkeen oli mahtava kokemus! Samalla huomasin laihtuneeni aika rajusti, kun pääsin katsomaan pitkän tauon jälkeen itseäni peilistä.
Olemme Danielin kanssa tämän kauden viimeiset asiakkaat, ja meidän lisäksi leirissä on noin 30 henkilökunnan edustajaa. 15 työntekijää per nuppi! Meidän lento on aikataulutettu takaisin Puntaan 27.1. Yritän nyt saada vuorokauden valvomisen jälkeen unenpäästä kiinni, mutta insomnia vaivaa miestä. Ehkä kuitenkin herään lounaalle, enkä 06.00 niinkuin vimeiset 2 kuukautta!
Summary; 2005 I throwed, at least from my own opinion, worldst northenmost freethrows in Pyramiden, Svalbard. Since then I have dreamed I could do the southernmost as well, and today it came true!
During station tour we felt like drunk with Daniel, and once we got out we were sober again. 22.40 Twin Otter came to pick us back to Union Glacier, and we got food and shower.. Our scheduled flight back to Punta is 27.1, so we have few more days of Antarctica left!